Sivut

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Tarkoitus

Täytyykö kaikelle olla jokin tarkoitus? Tai tässä tapauksessa pikemminkin tarve?

Tähän mennessäni useimmat ratkaisut kotona ovat syntyneet tarpeen lähtökohdasta (tai siitä, että olen adoptoinut jonkin huonekalun). Omistan kiitettävän kasan kirjoja, joten tarvitsen kirjahyllyn, työkalut tarvitsevat työkalukaapin, ompelukone pöydän, syömistapoja opetellaan ruokapöydän ääressä (ennen lasta ei ruokapöytääkään ollut....), lipasto säilyttää vahvistimen ja muut soitinromppeet. Nämä asiat ovat olemassa, koska jonkin vuoksi niiden tarvitsee olla olemassa eli niillä on jokin tarkoitus.

Usein käytännöllisyys, halpa hinta ja sattuma ovat määränneet näiden tarpeiden olemassaolevan ulkonäön. Silti kun ympärilleen katselee bongailen kauniita asioita, joita on rapsutettu ja rakastettu ;) Ne ovat löytäneet tiensä meille, yleensä ilmaiseksi, tosin niiden muokkaaminen ei ole ollut kovinkaan ilmaista.


Rahi syntyi kun ostamamme divaanisohvan "divaaniosa" muuttui alta aikayksikön käyttökelvottomaksi montuksi eli tyyny siis lytistyi muuhun sohvaan nähden mielettömästi. Ostin tilalle tavallisen istuintyynyn ja divaaniosa muutti varastoon hengailemaan.
Jossain vaiheessa syntyi kuitenkin idea rahista, joten purin divaaniosan istuintyynyn verhoilun, leikkasin tyynyn suorakaiteen muotoiseksi ja ompelin verhoilun samanmoiseksi.
Rahi majaili sen jälkeen aikansa olohuoneessa, mutta sen jälkeen kun päätimme siirtää miehen kotitoimiston olohuoneeseen ei rahi enää sinne mahtunut.

Työpöytä ja rahi vaihtoivat siis paikkaa.


 Tämänkin tilan olisin voinut tunkea täyteen säilytysjärjestelmää, pöytätasoa tai muuta niin tarpeellista, mutta tällä kertaa koloon siis pesiytyi olohuoneesta ylimääräiseksi jäänyt rahi. Lisäkkeeksi ompelukone surruutteli muutaman tyynyn, joiden väriyhdistelmästä en aivan vielä ole oikein varma. Samovaari-kangas kiljui vain niin joulua, joten koitin paikata sitä turkoosilla... Saa nyt nähdä taas tämänkin kanssa kuinka käy. Virkatut kukat ovat vain harsimalla kiinni, joten joulutyynyliinat saan takaisin hyvinkin nopeaan jos mieli nyt muuttuu.


Haaveilen, että neiti löytäisi tästä oman paikkansa silloin kun itse surruttelen pöydän ääressä. Työpöytäni siis sijaitsee heti tämän nurkkauksen oikealla puolella ikkunan edessä.
Ja hyvinhän se tänään jo sujui ja oli mieluinen paikka!


Vielä  hetken tämä on myös sopiva varasänky neidille jos hänen huoneensa on vieraiden käytössä. Saa nähdä mahtaako täällä uni maistua?

 iive

ps. ja jostain ihmeestä tänne on ilmestynyt kaksi lukijaa, vau :) Kiva kun käytte katselemassa meidän ihmetyksiä.

Lintuja, tweet


Eiliset tarrakokeilut jyskyttivät päässä koko yövuoron ajan ja selkeytyihän se suunnitelmakin kun löysin tämän kuvan netistä. Mitäpä muutakaan vanhan puhelimen kaveriksi laittaisi kuin Birds on a wire.

weheartit

Ja koska edellispäivän tipuset eivät sopineet lintusiksi, täytyi tehdä uusia ja etsiä tipusille toinen paikka.


Eteisesen seinässä oli ällöttävät liimatahrat, valkoiset tosin, mutta silti tarttuivat aina silmään. No nyt ei tartu tahrat silmään vaan ihan jotain muuta.
Ensimmäiseksi kiinnitin paperit seinälle joihin kynällä hahmottelin puun muodon. Seuraavaksi leikkasin paperista mallin irti, piirsin sen mukaan muodot kontaktimuoville ja viimeiseksi leikkelin muovin sopiviin osiin.
Itse tarran liimaus oli kaikista helpoin vaihe, sillä käytössä oleva materiaali oli aivan ihanaa. Kyseessä on siis 3M:n valmistama kontaktimuovi/teippauskalvo tms. (tarkkaa tuotetietoa minulla ei ole), jota mainosteippaajat käyttävät. Itse olen saanut tämän rullanpalasen ilmaiseksi koska se oli vaurioitunut osittain ja sitä ei voitu käyttää asiakastyöhön. Toivottavasti vaurioituneita palasia tulee lisää, sillä tämä on mieletöntä sisustusmateriaalia vuokra-asuntoon, siitä ei nimittäin jää poistaessa minkäänlaisia jälkiä! Ostamaan en tätä varmaankaan rupea, epäilen nimittäin aineen olevan aikamoisen tyyristä.



Puhelimen seuraksi reikiä seinässä peittämään taiteilin siis lintuset langalle istumaan. Tällä vekottimella ei enää kylläkään minnekään yhteyksiä oteta, joten saavatpa lintuset istuskella rauhassa.




tiistai 28. helmikuuta 2012

Tarroja

Tilanne on tämä:
Seinässä on aikamoisen monta reikää, jotka on nyt kitattu umpeen. En halua maalata koko seinää, enkä tapetoida. Mitä siis?


Nurkasta pätkä mattamustaa kontaktimuovia, vähän lintuja ja kyllä se siitä. Kontaktimuovi on odotellut jo pitkään käyttötarkoitusta. Jostain ihmeenkumman syystä en ole tajunnut, että siitä voisi näitä tarroja tehdä.


 Ihanaa oli vierekkäin neidin kanssa tehdä hommia :)


Ja koska tämä muovitushomma ei ollut kovin tuttua, harjoituskappaleeksi sattui tämmöinen laatikko.


 Lintunen lensi ulos muovista
tai itseasiassa aikamoisen monta lintusta.


Laatikko päällystettiin graffitin värisellä muovilla ja yksi lintusista lennähti sen kanteen.
Hyvä oli harjoitella, sillä miehen toteamus; "Sen muovin alta sitten näkyy kaikki kuplat ja kuprut ja kolhut", piti paikkaansa.

Kai sitä seinää pitää sitten edes vähän hioa...


No laatikko nyt kuitenkin on tässä.


Ja rakkaimman Lintusen lintunen tässä


Lopuksi mietintämyssyyn kysymys.
Tv:n päällä olevalla tasolla on maailman ihanimpia lasipulloja (ja tällä hetkellä paljon muutakin roinaa). Ongelma on se, että tuon seinän aivan hirveä tapetti jotenkin oikein imee itseensä kauniit värit ja muodot. Niinpä kaikki näyttää rojulta.


Mitä ihmettä tuohon seinään keksisi kun ei voi maalata eikä tapetoida. Eikä tuo sähköjakorasiakaan kovin kaunis ole... ja älkää huoliko, kuvassa olevat kaikki muut hirveät rojut häipyvät myös ;)

maanantai 27. helmikuuta 2012

Se on kuumaa

ja päätä huumaa kun sisustuskärpänen iskee ja pistää koko perheen sekaisin.

Lähtötilanne ei ole hirveän kauhistuttava, mutta neliöitä vähän, tavaraa paljon, minne nää kaikki pistetään? Tuttua?

Ja voi ihanat muut sisustusblogaajat! Mitä ihanuuksia teillä onkaan kodeissanne! Tunnin jos toisenkin olen pyörinyt ihmettelemässä.

Eilen meillä vaihtui järjestys miehen toimesta ja tänään alkoi "pikkufiilailut". Tarkoitus oli tehdä jotain muuta kuin tätä, mutta niin ompelukone surrutteli tyytyväisenä kaksi väripilkkua ja vapaalla tyylillä tottakai :)





Edestä rauhallisemmat

Ja takaa villimmät
Marimekon Siirtolapuutarha, Onnellinen, Raitakangas (en tiedä nimeä) ja Satula surahtelivat meille olohuoneeseen.

Osa kankaista jäännöspaloja Neidin 2v synttärimekosta jonka Äitee ompeli.

Liivimekko Siirtolapuutarha
Mekon alla on pienet pöksyt Satula-kankaasta
Kuviin tuli ihmeellinen usva tuona syntymäpäivänä kun ilmankosteus oli hirmuinen ja kuumuus samoin. Ei kuitenkaan 34 astetta niin kuin edellisenä vuonna ;) jolloin kakun kuorrutuskin olisi sulanut ilman ilmastointilaitetta.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Nukkekoti; Some wallpapers



Mikä onkaan paras paikka remontoida kuin keittiö. Lounashan on kätevä syödä olohuoneen lattialla kun ruokapöytä on aivan jossain muussa käytössä.



Neitiä kiinnosti erityisesti, no kaikki, mutta lattiamosaiikin tekemiseen hänet onneksi pystyi ottamaan mukaan!


 Yhteen huoneeseen tulee aika hurja lattia! Laatat löytyivät Äiteen aarrekammiosta :)



Tapetointi-urakka on viimein valmis niin ylä kuin alakerrassakin. Kattokin on jo tapetoitu, mutta se odottelee vielä paikalleen asentamista hetkisen aikaa. Seuraavaksi on vuorossa listojen maalaus hopeaisella Taika-lasyyrilla.


Yläkerran  lattia jää maalipintaiseksi, alakerran kupruilevaan lattiaan tulee toiseen huoneeseen vaalea laminaatti ja toiseen laatat.
 


Alakertaan tuli myös valot. On mukavampi leikkiä valoisassa ja yöllä nukkekoti toimii myös yövalona.


Ja vaikka pinnat ovatkin kovin hempeät niin kalusteisiin on tulossa kunnolla väriä ja funkkia tai jotain ;)


tiistai 14. helmikuuta 2012

Unipesä

Ompelukone vähän surautteli neitosen sänkyä kivempaan kuosiin. Kätevästi peittyvät myös tapettiin piirretyt sotkut, siis anteeksi, neidin taiteet.

Sänky ennen
Sänkynä on ollut pinniksestä luopumisen jälkeen Sievä Sisusteen Unipuu-kerrossänky. Näin kolmioon on helppo majoittaa myös yövieraita, sekä itselläni tuo yläsänky toimii yövuorojen päivänukkumapaikkana. Toistaiseksi tikapuut on täytynyt poistaa käytöstä.

Sänky nyt
Aikalaillahan puu-invaasio tuo on, mutta kun sain nämä verhot ilmaiseksi Äiteeltä, niin mikäpäs siinä! Kolmesta täysmittaisesta verhosta tuli seinäverho, sänkyverho ja päiväpeitto. Harmittavasti kangas ei kuitenkaan riittänyt siihen, että seinäverhon kuviot olisi voinut kohdistaa.


Aiemmin tehtyihin lattiatyynyihin ompelin vetokahvat, jotta niitä on helpompi liikutella. Halpa ja nopea fixaus oli muovimaton vahaaminen. Heti tuli huoneeseen raikkaampi ilme. Nyt vain koko loppuasunnon lattiat kaipaavat samaa.

Samasta kankaasta tuli toivottu pehmuste myös toiseen pikkutuoliin, jotka siis jo aiemmin saivat uuden hennon-vaaleanpunaisen maalipinnan. Yllättävän iso urakka tai pikemminkin nyhräämisurakka oli tuo pehmusteen teko. Saa nähdä tuleeko toiseen tuoliin enää toisenmoista...

Sängyn ja seinän väliin jäi pienen pieni nurkkaus (55cm), mihin juuri ja juuri mahtui Ikean Ivar hyllykkö. Hyllykköön upotettiin pieni lastenpöytä. Hylly lakattiin valkolakalla ja pöytäosuus petsattiin tummalla pähkinällä.

 Pienelle tytölle pieni piirustus ja soittonurkkaus ;)

Ystävänpäivä, aina

Mitäpä sitä muuta sanomaan!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Kruunutossut


Ensimmäiseksi voisin esitellä kuinka päiväkodista tulleet pyykkipussit kannattaisi purkaa niin, että katsoo mitä niissä on, eikä tunge vain koko myttyä pesukoneeseen...

Sydäntossut nyt
Sydäntossut ennen
Onneksi tekeillä olivat jo uudet tossut, joten kiirettä ei tullut. Suunnitelmissa on tehdä vaihtarit "Perhostossut vs. nukkekodin tapetti" ja koska käyttämäni Ohlenen kaavat olivat muuttuneet maksullisiksi ja Marian kaavat olivat erilaiset, niin totta kai perfektionistin täytyy harjoitella ensin, varsinkin kun on tekemässä jollekin toiselle.

Tällaiset näistä kruunutossuista sitten tuli
Marian tossukaava (löytyy täältä: KLICK! kaava löytyy oikeasta reunasta) tuli todistettua täydelliseksi ja näillä jatkossakin meidän tossut syntyvät. Sen kun vain kasatessa kaventaa tai lyhentää hieman, niin sattuu omaan (siis tässä tapauksessa neidin) jalkaan sopivat yksilöt.

Koristeeksi tuli vain yksinkertainen kruunu.
 Kuvioinnissa käytin ensimmäistä kertaa pelkkää suoraa ommelta. Tulevaisuus näyttää kuinka kauan se kestää. Toisaalta tossut ovat kulutustavaraa ja mitä luultavammin entiset jo muutenkin ennen kesää.

Saumat tikkasin ihmeellisessä mielenhäiriössä valkoisella. Ei paha ollenkaan!
 Erona Ohlenen malliin on kaartuva kantapää-osa. Näin kuminauha ei tule niin helposti esille (ks. alempi kuva) ja muutenkin tossut ovat siistimmän näköiset, sekä helpommat pukea päälle.


Supersunnuntai

Flunssa vaivaa taloa tai no, lähinnä minua.
Mitä siis tehdä kun lapsella on ylimääräistä virtaa, vaikka muille jakaa, kovasta ulkona riehumisesta huolimatta? Allekirjoittanutkin oli jo aivan täynnä mustelmia päälle hyppivästä lapsesta, joka halusi minun toimivan lattialla maatessani hänen Armonsa liukumäkenä.


Yhdellä jätesäkillä ja muilla tykötarpeilla sai aikamoisen monta tuntia ja aikamoisen monta erilaista leikkiä aikaiseksi! (Klikkaa kuvaa, niin saat sen isommaksi).