Käsityörintamalla ei tosiaankaan ole ollut hiljaista vaikka täällä en ole mitään julkaissutkaan, sillä kesken on kaksi isoa neuletyötä, jotka valmistuvat vissiin joskus hamassa tulevaisuudessa ;) Nautin kuitenkin suunnattomasti näistä töistä, varsinkin uudemmasta joka neuloontuu Dropsin Baby Alpaca Silkistä. Kerrankin löytyi ei-puuvilla/keinokuitu-lanka joka ei kutita ja Äiteellä sattui olemaan sitä kassillinen varastossa. Se antoi sen kassin sit mulle! Neulomista hidastaa aktivoitunut liikuntakärpänen, joka on vain ihan hyväksi. Liikunta-asioista yleensä kirjoittelen Voimaa iive! blogissani, mutta pari facebook keskustelua sai kirjoittamaan muutaman sanasen tännekin.
Miellän käsitöiden tekemisen itselleni henkisesti hyvää tekeväksi hommaksi, nautin kun saan luoda jotain omaa ja uutta. Tämä ihana harrastus on kuitenkin jokseenkin passivoiva, etenkin neulominen jolloin vain istutaan ja samalla katsotaan vaikka televisiota (ja monesti syödään samalla jotain hyvää). Neulontaryhmässä eräs oli saanut jopa veritulpankin jatkuvasta istumisesta ja neulomisesta!
Ompeluhommia tehdessä seison ja liikun paljon enemmän, sillä kaavoja piirtämään ja kankaita leikkaamaan mahtuu vain lattialla ja sieltä täytyy jatkuvasti könytä ylös-alas. Ainoastaan varsinainen saumurointi/ompelutyö tapahtuu istuen, tosin silloin vasta olenkin hartiat korvissa ja hampaat tiukasti puristuneena :D
Koska olen kuitenkin henkilö, joka nauttii valtavasti tehdessään paljon erilaisia asioita ja omaa lisäksi myös perheen, täytyy asioita välillä järjestellä kovastikin. Kun aina ei vaan ehdi tehdä kaikkea. Ja vaikka kuinka vaan haluaisin päivät pitkät ommella ja neuloa tai rakennella huonekaluja tai lueskella kirjoja ja siinä sivussa vähän herkutella, niin tulisi minusta taas huonokuntoinen pallura, joka ei loppupelissä edes jaksaisi tehdä noita kaikkia ihania asioita.
Siksi liike on lääke. Välillä ei varsinainen treenaaminen kiinnosta, sitten tulee tehtyä yleensä jotain muuta liikkumista tai edes joogaa tai venyttelyä etten ihan jumiutuisi käsitöiden ääreen.
Kuitenkin elämässäni nautin kaikista eniten kausista kun herkut eivät kiinnosta ja liikuntakärpänen jyllää oikein urakalla. Välillä silloin istahdetaan käsityötäkin tekemään, mutta näinä kausina tunnen olevani niin elossa enkä vain nyhjää sohvannurkassa neulomassa tai sosiaalisessa mediassa seikkailemassa.
Tulevaisuudessa toivoisin, että eläisin aina tällaista kautta kuin nyt. Toivon myös kaikille käsityöihmisille jotain liikettä elämään, jotta pysytte terveinä ja saatte nauttia täysillä harrastuksestanne!
iive
Niinpä, ihminen on luotu liikkumaan!!! Minä taas en syö mitään kun teen käsitöitä, joten suotava olis taas joku iltahomma suunnitella, kuusikulmiot ehkä... Vaikka unelmoin vapaasta ajasta (=lapsivapaasta, sorry) niin tiedän että en saa mitään aikaiseksi jos olkis koko päivä ilman laspia ja ei mihinkään kiirettä. Olen nimittäin aloittanut ompelun kolmen lapsen kanssa ja pystyn ompelemaan vain jos lapset ympärillä. Huomannut olen että jos itsellä on seura niin ei ompele, joten terapeuttista puuha lastenhoidon oheessa ja tyyli on sauma silloin toinen myöhemmin joten paikoillaan en istuu... tulipa teksti;) Tsemppia liikuntaan, ihana!
VastaaPoistaSe on kyllä hyvä ettei tule syötyä käsitöitä tehdessä. Ei itselläkään kyllä ommellessa tuota ongelmaa ole. Neuloessa ja virkatessa voi helpommin näin käydä :)
Poista