Sleeping day

Mitä parhain nukkumapäivä kyllä tänään!
Heräämisen jälkeen pakkasin kimpsut ja kampsut ja painuin kauppaan ostamaan kesäkukkia. Istuteltiin niitä isoihin ruukkuihin rappukäytävän oven eteen. Muutenkin nautittiin auringosta valkovuokkoja keräten ja talonyhtiön pihaa siistien. Eihän mun tarvitsisi täällä mitään tehdä ja laittaa kun ei oma piha kuitenkaan ole, mutta miksi en toisaalta laittaisi? Ilahduittaisi muita ja myös itseäni kauniilla asioilla. Lisäksi ihanaa oli olla ulkona monta tuntia, vaikka haravasta sainkin rakon käteen :(

 Syksyllä istutimme kivien ja pensaiden juurille sipulikukkia. Ensimmäiset kukkivat nyt <3

Ovat sen verran varjoisassa paikassa, missä on pitkään lunta että kauan saa näitä odottaa.

 Lapsena en itse saanut nauttia valkovuokkojen poimimisesta.

Oli suuri ihme että näitä edes missään näki!

Mitä mahtavinta äitienpäivää huomenna kaikille äideille! Elämässäni ei mitään niin ihanaa, kaunista ja tärkeää asiaa olekaan kuin olla äiti ja tytär.

Lapseni pieneni, syliini nukahdit linnunpoikani.
Mitä kertoisin Sinulle elämästä,
miten varustaisin tulevaisuuteen.
Antaisinko neuvoja,
varoittaisinko vaaroista.

Vain yhtä pyydän Sinulle lapseni,
lennä kauemmas,
lennä korkeammalle,
lennä rohkeammin.

Älä anna minun rajoitusteni rajoittaa Sinua,
Älä anna minun ahtauteni ahdistaa Sinua.

Sinut on luotu etsimään, erehtymään,
valloittamaan maailma.
Matkalle johon lähdet, minä en voi Sinua seurata.
vain rukouksissani voin saatella Sinua elämään.

Lähde lentoon lapseni, pää pilvissä mutta jalat maassa.

iive

Nukkekoti - Dollhouse

Mitäpä sitä muutakaan tekemistä vappuaattona olisi kuin tehdä nukkekodissa remppaa? Aamulla jatkettiin yhdessä Lintusen kanssa. Oli niin iloinen kun sai itse tehdä myös.

Ja tyylikkäästi remppaamme taas keittiön pöydällä.

 

Vanhoja puisia nukkekodin huonekaluja sai päälleen pohjamaalin.

 

Yhden nojatuolin verhoilin keinonahalla. Huh, oli varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tämmöistä teen. Mutta mielestäni tästä tuli kiva ja varsinkin pienen lapsen leikinkestävä.

 

Joskus voi saada yllättävän lahjan pienestä auttamisesta. Mies auttoi naapuria uuden television ja minkälie tekniikkahärpäkkeen kanssa. Yllärinä naapuri antoi meille poronpaistin, joka paistettiin tänään vappupäivälliseksi kun hän itse ei muuttotouhuiltaan kerennyt tuota rueta valmistamaan. Lisukkeena kreikkalaista salaattia ja itsetehtyä perunasalaattia. NAM! Näin hyvää ruokaa en ole syönyt ikuisuuksiin.
Naapuria muistettiin takaisin ja vietiin palanen paistia hänelle paistettuna takaisin. Eipähän hänen tarvitse pahvilaatikoiden seassa kokkailla :D

iive

iive vs. koirank*****

Aamulla viereen kömpi tulikuuma lapsi. Kuume laski kuitenkin Buranalla, joten vähäksi aikaa päästiin ulos.
Jatkoin eilistä urakkaani iive vs. koirankakka ja tumpit ja roskat ja lasinsirut. Talomme leikkipuistoalueen läpi kulkee kävelytie. En ymmärrä kuinka ihmiset eivät saa koiriaan olemaan kakkaamatta kahtakymmentä metriä! Ei meidän sesset tosiaankaan kakkaa luvattomille paikoille, varsinkin kun iso metsä on heti vieressä, ei ole tarvetta. No, sensijaan että olisin odottanut toista kuukautta kunnan kesätyöntekijöitä, ostin haravan ja haravoin kikkareet ja tumpit pois itse. Nyt ei tarvitse koko ajan miettiä missä lapsi kulkee.

 Mun ihana pinkki ihanuus!

Olen miettinyt tätä yleistä välinpitämättömyyttä ja ajattelin kokeilla saisinko jotain liikkeelle omilla teoilla. Viime vuonnahan laitoin kesäkukkia ulko-oven eteen. Ne saivat yllättävän hyvin olla vandaaleilta rauhassa. Tänä vuonna ajattelin tehdä jotain enemmän, jotain jos sen saisi tarttumaan vaikka muihinkin, edes muutamaan. Kun paikat eivät niin repsota vaan näyttävät, että niistä pidetään huolta, niin eläisivätkö ihmisetkin siistimmin?

Lintunen sai ensimmäiset pihaliidut. Juuri sopivaa ja rauhallista puuhaa pienelle kipeälle.

Messuilta ostettu Leppis.

Tämä tyttö se rakastaa kaikkea ihanuutta, vaaleanpunaista ja rimpsuista.

iive

Sipuli

Tänään harrastettiin taas yhteishyvää tai no, toivotaan niin ainakin!

Istutettiin nimittäin meidän pihalle kukkasipuleita: narsisseja, krookuksia ja hmm... helmililjoja? No tämmöisiä.

Kaiveltiin kuoppia pihalla olevien kivien ja katkaistujen ruusupuskien ja pensaiden juureen.

Ehkäpä tuo karsea talonyhtiön piha olisi edes vähemmän karsea ensi keväänä?

Nyt syksyllä saavat muutkin talon asukkaat nauttia ruukkuun laittamistamme kanervista ja havuista.
Eikä yksikään ole mennyt naama rutussa kanervien ohi kun näkivät ne ensimmäistä kertaa.
Talveksi suunnittelin jäälyhdyn tekoa ruukkuun.

iive

Yhteishyvä

Onkohan elämästämme kadonnut yhteishyvä?
Hyvä kun tervehdimme toisiamme rappukäytävässä vielä jostain lennokkaammasta puhumattakaan.

Oma asuinalueeni on vuokratalo"lähiö", pieni reilun kymmenen talon ryhmittymä. Jos saisin valita, en asuisi ehkä täällä. Vanhetessaan alue on nimittäin mennyt huonompaan suuntaan, ei ehkä asukkaiden vuoksi (toki osa ongelmista tulee ihan omistakin taloista), mutta jostain syystä tietty teini-jengi tykkää mellastaa täällä enemmän tai vähemmän. Myös yleinen välinpitämättömyys vaivaa. Talonyhtiö ei pidä paikkoja kunnossa, mutta eivätpä asukkaatkaan ympäristöstään juuri välitä, surullista. Tämä on kuin ketjureaktio. Kun yksi taho lakkaa välittämästä niin seuraavakin ajattelee: Miksi minun tulisi vaivautua?

Päätin aloittaa yhden naisen projektin, jolla saisi ehkä seutuun muutosta. Kerran talonyhtiö ei siisti niin minä siistin (jos sairaudeltani voin) ja yritän kannustaa muitakin asukkaita tekemään niin.

Aloitin tällä.

Vierailu Viherlandiaan, juuri sopivaa tekemistä toipilaalle.

 

Orvokkitarjous

 

Parvekkeelta ylimääräiseksi jäänyt valtavan iso ruukku.

 

Ruukun kannatin miehellä alas kolmannesta kerroksesta. Painaa muuten varmaan 40kg! Itse sain multaterapiaa ja asettelin kukkaset nätisti ;D Tosi raskasta ;D

Parvekkeella taas näyttää tältä:

Parhaimmillaan +25 astetta auringossa, sänkyyn on saatu patja ja huonekalut ovat paikallaan. Pikkuhiljaa olen tätä järjestellyt voinnin mukaan. Mitään kaunistahan täällä ei vielä ole kun tuoleista puuttuu päälliset, kaikki muutkin tekstiilit vielä puuttuvat ja rojua on edelleen mahdottomasti.

Kasvihuoneeseen uskalsin jo viedä basilikat. Pelkään niiden epätoivoisesti paleltuvan. Mutta ei kai ne nyt mitään palellu kun lämpöä on kasvihuoneessa roimasti eikä edes tuule.

Huomenna on aika erikoislääkärille, joka toivottavasti tietää mitä tälle mun aivolisäkekasvaimelle tehdään. En mä jaksais enää näin.

 iive