Yhteishyvä

Onkohan elämästämme kadonnut yhteishyvä?
Hyvä kun tervehdimme toisiamme rappukäytävässä vielä jostain lennokkaammasta puhumattakaan.

Oma asuinalueeni on vuokratalo"lähiö", pieni reilun kymmenen talon ryhmittymä. Jos saisin valita, en asuisi ehkä täällä. Vanhetessaan alue on nimittäin mennyt huonompaan suuntaan, ei ehkä asukkaiden vuoksi (toki osa ongelmista tulee ihan omistakin taloista), mutta jostain syystä tietty teini-jengi tykkää mellastaa täällä enemmän tai vähemmän. Myös yleinen välinpitämättömyys vaivaa. Talonyhtiö ei pidä paikkoja kunnossa, mutta eivätpä asukkaatkaan ympäristöstään juuri välitä, surullista. Tämä on kuin ketjureaktio. Kun yksi taho lakkaa välittämästä niin seuraavakin ajattelee: Miksi minun tulisi vaivautua?

Päätin aloittaa yhden naisen projektin, jolla saisi ehkä seutuun muutosta. Kerran talonyhtiö ei siisti niin minä siistin (jos sairaudeltani voin) ja yritän kannustaa muitakin asukkaita tekemään niin.

Aloitin tällä.

Vierailu Viherlandiaan, juuri sopivaa tekemistä toipilaalle.

 

Orvokkitarjous

 

Parvekkeelta ylimääräiseksi jäänyt valtavan iso ruukku.

 

Ruukun kannatin miehellä alas kolmannesta kerroksesta. Painaa muuten varmaan 40kg! Itse sain multaterapiaa ja asettelin kukkaset nätisti ;D Tosi raskasta ;D

Parvekkeella taas näyttää tältä:

Parhaimmillaan +25 astetta auringossa, sänkyyn on saatu patja ja huonekalut ovat paikallaan. Pikkuhiljaa olen tätä järjestellyt voinnin mukaan. Mitään kaunistahan täällä ei vielä ole kun tuoleista puuttuu päälliset, kaikki muutkin tekstiilit vielä puuttuvat ja rojua on edelleen mahdottomasti.

Kasvihuoneeseen uskalsin jo viedä basilikat. Pelkään niiden epätoivoisesti paleltuvan. Mutta ei kai ne nyt mitään palellu kun lämpöä on kasvihuoneessa roimasti eikä edes tuule.

Huomenna on aika erikoislääkärille, joka toivottavasti tietää mitä tälle mun aivolisäkekasvaimelle tehdään. En mä jaksais enää näin.

 iive