Niistä syntyi välittömästi kaksi pantaa. Toinen miulle ja toinen Lintuselle. Hieman kangasta jäi vielä johonkin ompelukseen ja yksityiskohdaksi taskuun tms.
Pikkaisen meinasi Lintunen nikotella, ettei hän tahdo mustaa, mutta kun kuviota katsottiin tarkemmin niin rakastui hänkin, ainakin hetkeksi.
Hiuspantoja täytyy tehdä vielä lisää tulevia lenkkeilyjä ja treenejä varten. Kyllä mä vielä paranen treenikuntoon, usko on vahva!
iive
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina :) Kiitos siis jos jätät merkin käynnistäsi :)