Lipasto

Olipa kerran yksi aivan järkyttävän hirveän näköinen lipasto, jonka Äitee bongasi kirpparilta. Taitavana tyyppinä hän heti hoksasi lipaston sisimmän potentiaalin ja osti sen mulle. Siellä se sitten odotti autotallissa se järkyttävän kamala lipasto ja mä tiesin heti mitä tästä tulee.

No, eihän tämä nyt ihan mennyt niin kuin sadussa, sillä aika kauan lipasto sai toimia tehtävässään upeaa sisintään paljastamatta. Sitten eräänä päivänä se sai valkoisen maalin pintaansa, pehmeät pyörätassut allensa ja tänään vielä koristukset yllensä. Olisi pitänyt kuvata ihan muistoksi se entinen olomuoto, mutta uskon että osaatte kuvitella kaiken tummentuneen männyn värisenä, yök!

 Ja minä niin tykkään siitä ja mikä tärkeintä Lintunen rakastaa sitä!

Harmi kun noista tarrojen sävyistä ei koskaan saa sitä oikeaa väriä kameralla kuvattua. Toi turkoosi on nimittäin maailman magein mintunvihreä, keltainen juuri SE retroin keltaisen sävy mitä olla saattaa ja punainen ihanuus pinkki. Täytyy koittaa jonain aurinkoisena päivänä roudata tuo kompleksi keskelle olohuoneen lattiaa ja sitten kuvata.

Pakolliset perhoset piti tehdä, Lintusen erityistoivomuksesta, muut tuli mieleen siinä tehdessä. Nautin siitä kun olen oppinut viimein vain luomaan ja olemaan välittämättä millintarkkoista mitoista. Pallotkin voi vaan leikata, ei ole pakko olla ihan pyöreitä mallilla tehtyjä. Kunhan vain saksii mielensä kyllyydestä :)

iive

ps. Mun uusi työpöytä ja hylly saapui eilen illalla. 3 metriä valkoista pintaa! Ihanaa!

Ja Lintusen mielestä oli ihan törkeää etten tänään ommellut yhtään mekkoa tai ees pipoa :P

Ehkä en ommellut kun saattaa olla, että työtilat koki pienoisen räjähdyksen. Ja naapuri tykkäs aivan varmasti kun ruuvasin porakoneella klo 23...