Vuosien aikana on koko pienentynyt koosta 42-44 nykyiseen kokoon 36/38
Suurin pienentymä on tapahtunut nyt viimeisen puolen vuoden aikana.
Pitkän aikaa olen kulkenut lähinnä jumppavaatteissa ja edellisessä työssä myös siellä kävi tavallaan "samat" vaatteet eli siistit mukavat housut ja t-paita. Nykyinen työ kehitysvammaisten ohjaajana antaisi mahdollisuuden laajentaa myös työvaate-valikoimaa, koska työssä vaatteet eivät niin likaannu / kärsi niin kuin edellisessä hoidollisemmassa työssä, mutta olen täysin hukassa oman tyylini kanssa.
Äiteen luona yhdestä muotikirjasta tein tämmöisen kollaasin. En sano että näitä pukisin päälleni, mutta jotain näissä kaikissa on mikä on musta kivaa.
Tyyliongelma on ollut mulla jo pitkään ja se on kovin harmillinen, ennen mä tiesin aina mitä voisin pukea päälleni. Nyt en.
Lisäksi blogeissa ja pinterestissä on tullut selailtua vaikka mitä. Itsellekin pitäisi alkaa jotain tyyliä lähteä löytymään ja niitä vaatteita sitten myös ompelemaan. Ja koska olen pihi kuin mikä niin mieluiten todella paljon ompelisin kierrätysmatskuista. Jonkin verran tietysti kangasta pitää myös ostaa, mutta täytyy myöntää etten juurikaan syty pinnalla olevista kuosi-trikoo kankaista, en lapsen päällä enkä varsinkaan aikuisten vaatteissa. En sano että ne olisivat rumia, ei suinkaan, ei niitä muuten niin paljoa ostettaisi ja ommeltaisi, mutta minä itse en koe niitä päälläni mukavaksi.
Olen päätynyt tilanteessa tulokseen, että ompelen kaikki kesävaatteet Lintuselle itse. Ja tässä uusin tuotos 100% kierrätettyä ja 100% ilmaista. Hieman erilaisen aspektin asiaan tuo myös se, että nämä ovat teknisiä vaatteita. Paidan kangas on hengittävästä treenipaidasta (tosin aivan hirveän mallisesta ja siksi käyttämättömästä ilmaisesta mainospaidasta) ja housujen kangas on Dry Fit materiaalia (mitä ikinä sitten tuo onkaan) mun vanhoista housuista.
Olen myös ihmetellyt näitä aikamoisen pehmeitä lastenvaate-tyylivalintojani, sillä Lintunen on aika räväkkä ja hänelle kyllä sopisi ns. asennevaatteet. Ehkäpä näillä haluan vähän pehmentää lapseni habitusta ja ilmaisua. Ja niin kauan herkistellään kunnes lapsen suusta vaaditaan muuta. (Monster hight on in jo nyt...)
Kuviot vanhasta H&M:n puuvillatunikasta, jossa oli niin ihana kangas että se on ollut aivan pakko säilyttää. Viimeisiä senttejä viedään.
Kaavana Ottobren Hulahoops-shortsit ja Hoops t-paita.
Ja jo toisen kerran putkeen musta tuntui, että osaan ommella ja jälki on todella siistiä. Hip hei!
Tästä on hyvä jatkaa ;)
iive
Osaisinpa ommella! Omistaisinpa edes ompelukoneen :D kivat vaatteet tytöllä taasen ja sun ulkonäkömuutos on huikea! Pitää varmaan kurkata myös sun toista blogia, jos sais toisenlaista inspiraatiota sieltä ;)
VastaaPoistaToisesta blogista voipi tosiaan saada hirveän jumppakärpäsen pureman - vastalääkettä ei tunneta :D
PoistaOmpelu teknisesti ei toisaalta ole kauhean vaikeaa. Itselleni vaikeinta on ommella h u o l e l l i s e s t i. Koska mitään pikasurautuksia en hyväksy käytössä kuitenkaan :D
Mulla on äiteen ompelukone (ja saumuri) lainassa ja pelkään sitä päivää kun se haluaa ne takas, kääk!
Ihan mahtava muutos! Onnea!
VastaaPoistaJa kivat kesävaatteet! :)
Kiitos :)
PoistaVaatteista tuli kyllä kivat. Sit kun ittellekin saisi jotain ommeltua...