Kun ihminen harrastaa jos jonkinlaista aktiviteettia skräppäämisestä, ompelun kautta neulomiseen, sekä lisäksi yrittää kovasti harrastaa myös aika monensorttista liikuntaa, NIIN sitä tavaraa vain kertyy.
Sitten kun talossa on vielä toinen samanlainen aikuinen, joka ei nyt ihan kuitenkaan ompele ja neulo, NIIN kyllä niidenkin aktiviteettien tilalle aina jotain keksitään mihin tarvitaan sellaiset pari kuutiota tavaraa.
Sitten kun talossa on vielä yksi kappale kasvava nuori neiti, jonka vaatteiden määrä on jotain uskomatonta, leluista ja askartelutarvikkeista puhumattakaan NIIN ollaan jo katastrofin äärellä.
Kaiken tämän lisäksi tämä perheen vanhin naispuolinen jäsen tykkää puolet vuodesta kannella multasäkkejä, ruukkuja sekä taimiä ympäriinsä ja kansoittaa koko parvekkeen "mahtavilla" kasveillaan NIIN ollaan aikalailla jo hätää kärsimässä tässä kuitenkin aikamoisen niukassa kolmiossa.
Tässä ollaan tämän tavarayhteiskunnan herkimpien kysymysten äärellä.
Ihminen tarvitsee vain 100 tavaraa, no joo, ehkä, mutta en minä ainakaan pysty elämään hyvää elämää vain sadalla tavaralla. Mulla on jo urheiluvälineitä tuon verran, kankaita ja ompelutarvikkeita, askarteluvälineitä, työkaluja, kirjoista nyt puhumattakaan (lisätään näihin yksi nolla vielä perään).
Mutta kyllä minulla taitaa olla aikamoisen paljon myös sellaista mitä en tarvitse!
Tänään lähtee hyväntekeväisyyteen kaikki Lintuselle pieneksi jääneet vaatteet, kengät ja haalarit. Toivon, että joku on niistä onnellinen ja silloin en niistä rahaa tarvitse. Näkyy noita olevan aika monta säkillistä.
Samoin mietin mun kirjoja, joita on todellakin kertynyt. Paljon on kuitenkin sellaisia kirjoja jotka eivät ole niin rakkaita. Miksi niitäkään pölyttää hyllyssä. Taidan viedä osan antikvariaattiin ja vaihtaa mieluisampiin. Olen tyytyväinen jo siitä jos saisin 3 hyvää kirjaa yhtä kirjalaatikollista vastaan!
Tänään on flunssa, joten tavarat saavat odottaa lähtöään vielä tovin. Hyvähän tässä on niitä katsella ja miettiä onko juuri tuo tavara minulle tärkeä vai ei?
