Ja hieman violettiakin.
Niistä syntyi Lintuselle Riine-mekko.
Olen viimein alkanut sisäistää seuraavan, jonka Mekkotehtaan tytöt ovat pukeneet sanoiksi, joten heitä siteeraten:
Mekkojen ollessa kyseessä on turha vedota järkisyihin. Tietyn ikäisten tyttösten on kerta kaikkiaan saatava päälleen mekko, oli tilaisuus tai keli mikä hyvänsä. Prinsessamekossa liihotellaan lähikauppaan ja touhukkaan päivän jälkeen ruohotahroja liotellaan yhdessä hameen helmoista.
Koko 110/116cm, sillä noita mekkoja alkaa olla jonkin verran ja toiveena on tietenkin mahdollisimman pitkä käyttöikä. Tämä koko hieman valuu toiselta olkapäältä alas, mutta ei tunnu haittaavan kuitenkaan eikä käytössä näytä hassulta. Talvella voi sitten pitää mekkoa muistona kesästä pitkähihaisen kera.
Eilen vierailin kierrätyskeskuksessa hakemassa vähän materiaaleja ja löysin kellastunutta pitsiä. Laitoin pitsin pesukoneeseen kera keltaisen kangasvärin ja parin muunkin kangastilkun kanssa ja siitä tuli oikein pirteä sitruunan/auringonkeltainen. Oli ensimmäinen kerta kun kokeilin konevärjäystä (tai ylipäätänsä kankaan värjäämistä) ja tykkäsin kyllä! Kätevästi pesukonekin sai sen jälkeen kunnon puhdistuksen ensin kloritella ja sitten vielä sitruunahapolla. Johan se alkoi taas vähän haistakin.
Taakse itsepäällystetyt napit <3
Hihat tein myös kierrätyskeskuksen löytöpitsistä. Kaikki pitsit maksoivat muuten yhteensä 60snt ja niitä jäikin vielä nukkeompeluksiin. Muutkin kankaat enemmän tai vähemmän kierrätystavaraa tai jäämistöä jostain toisesta ompeluksesta.
On kuulemma hyvä mekko :)
Hyvä niin. Ole sitten mekkotyttöni mun.
iive