Nukkekoti

Kai ne tytöt tykkää leikkiä nukkekodilla? Tai ainakin edes jotkut ja toivotaan, että pieni neiti lukeutuu niihin ketkä tykkää.
Meille kotiutui minun vaarini rakentama nukkekoti, jolla olen itsekin lapsena leikkinyt. Nukkekoti oli alunperin rakennettu joko äidilleni tai tädilleni ja ikää alkaa vanhuksella olla jo kiitettävästi, sillä rakennusvuosi taitaa pyöriä jossain 60-70-luvulla.

Joskus on meikäläinen lapsena päättänyt maalata hieman sinisellä...

Hienosti on ikkuna- ja jalkalistat pienen pienillä nauloilla naputeltu paikoilleen. Jalkalistat sain ehjänä irti, ikkunalistat menevät uusiksi.

Itselläni on ollut myös Lundby-nukkekoti, mutta sellaista en oikeastaan meille haluaisi. Pitää tästä vanhuksesta vain nyt saada entrattua kaunis ja toimiva. Nukkekodin kalusteet tuottavat päänvaivaa, sillä tarjolla on joko kestäviä puurumiluksia tai heppoisia miniatyyrihuonekaluja. Tietenkin tee-se-itse-tyyppinä on haaveina myös tehdä mahdollisimman paljon itse. Ennen sisustamista täytyy kuitenkin nukkekotiin saada vähän ryhtiä, joten seinien väriä miettimään, hiomaan, maalaamaan, tapetoimaan... Onneksi kaikki on pienessä koossa niin jaksaa kipeänäkin hommia tehdä kun ei ole kauhean raskasta.

Ensimmäiseksi lähti katto lätkimään. Tokikin puolikas katosta tulee takaisin. Viilutettua kalustelevyä piti vähän liimailla sen ikävästi irvistäessä ja sitten oli kittauksen vuoro.

Hionnan jälkeen odotti pohjamaalaus.

Kiva oli mökkiä maalailla, joskin hommasta kovin uuvahti, mutta hyvää harjoitusta töihin paluulle :)

Amigurumi-mi-mi-mi...

MiMin jalat tulossa.

Mimi

 Kukkuu!

Ernesti on maailman kivoin pöllö.

Pupunen

 Kaikista vaikeinta on tehdä ilmeitä, siis kasvoja. Pupusella kolmas kerta toden sanoi.

Nalle

Kaikki yhdessä

Tää on ihan hullun hommaa. Minne ihmeeseen nämä kaikki mahtuvat? MiMi jää asumaan meille, mutta muut? No aika näyttää. Edelleen kaikki ovat syntyneet ilman ohjeita. Pään muodossa MiMi alkoi olla sitä mitä haen.

Talvipäivän ompelua

Sinellissä tuli mieleen idea. Neiti on ollut kovasti halukas neulomaan ja virkkaamaan kun minäkin olen niitä hommia nyt tehnyt. Samoin on kaikunut vaatimus: Minä haluan OMMELLA!
Joten nyt ensimmäiseen hätään jumatsuikan iso kanavaneula, ALE:ssa oleva kanavatyön pohja ja lankaa. Hyvin sujui 2½veen ompelut niillä eväillä. Pitää metsästää ihan valkeaa kanavatyöpohjakangasta jostain niin ei tarvitse ompeluksia aina purkaa... mistähän sitäkin sit löytäis?

Amigurumi Heko kiti

Toisin kuin voisi luulla Heko kiti ei ole japania tai muuta itämaan kieltä, vaan hän on kaikkien tyttöjen ihanista ihanin Hello Kitty. Vielä jonkin aikaa sitten oikea nimi ei neidin suussa vielä vääntynyt ja niinpä minun mielessäni Hello Kitty onkin varmaan aina ja ikuisesti Heko kiti, vaikka se oikea nimi jo neidiltä luonnistuukin.

Äitee virkkasi jouluna isoäidinneliöitä ja koska virkkausinnostus iski, mutta peitonkaltaiseen superurakkaan ryhtyminen tuntui mahdottomalta, tuli mieleen söpöt amigurumit. Aivan loistavaa tekemistä tv:tä tai elokuvia katsellessa ja silloin kun sairauden vuoksi on ajatukset pitänyt saada johonkin muuhun kuin oman itsensä vatvomiseen.

Hello Kitty on vain niin suloinen, joten ei yhtään helpommasta voinut aloittaa.

 Mokoma Kitty on omasta päästä tehty. Neuvoa katsoin muiden kuvista ja opettelin netistä "magic-circlen".

 Käsissä ja jaloissa on neppikoneella laitetut nepit, joten Hello Kittyn voi laittaa vaikkapa jonnekin roikkumaan.

Virkkaamiseen ja väkräämiseen kului aikaa parin päivän verran, siinä rinnalla oli valmistumassa myös muutama muu söpöläinen.

 Ainut varsinainen "virhe" on siinä, että oikean Hello Kittyn pää EI ole pyöreä kuten omallani. Pääpalluroiden tekeminen siis vielä hieman hakusessa... Tästä puutteesta huolimatta oli neiti uudesta kaverista oikein innostunut.

 Amigurumit olivat aiemmin tuttuja vain Äiteen virkkaamasta mobilesta, joka roikkui neidin pinnasängyn päällä. Nyt ihanat ötökät ovat päätyneet leikkeihin huolimatta lukuisista yrityksistä pitää niitä esillä roikkumassa, jostain leikeistä tai lelulaatikosta ne sitten aina löytyvät. Näihin valokuviin sain kaivettua esiin muutaman söpöläisen.

 Sammakko

 Pupunen

 Tipunen

Mahtava askartelustudioni joka sisältää tarvikkeet lähinnä kaikkeen mahdolliseen ;D

Valmisteilla ovat Pupunen ja SydänNalle, jotka ovat viimeistelyä vaille valmiina.

Great Adventures of TAU (and Ti-Ti)

Sairaana elokuvaa katsoessa (kun pitää väkisin pysyä hereillä, että yöllä nukuttaisi) tuli tartuttua virkkuukoukkuun. Omasta päästä virkkaukset, langat Äiteen jämä-puuvillalankaa.

 Miss TAU:n uusi leninki käsittelyssä siis. En oikein koskaan ole syttynyt näiden nallejen pukusuunnittelijan visioista.

TAU and the light.

Nuuh!

 Lipastoa siivotessa löytyi joskus Neidin vauva-aikaan Piltti-piiristä saadut muistipelikortti-kuvat. Olisi ne purkin kannetkin ollut tallessa, mutta näin niille nyt kävi ja kannet häipyivät kierrätysastiaan. Vapaa-virkkauksella pieni säilytyspussi korteille, jos ne eivät aivan heti häviäisi?

Color matching ;D

The GAME is on!

Peli käynnissä...

Ti-Ti Nalle löytyi aikoinaan kirppikseltä alasti ja maksoi 50snt. Loppujen lopuksi se oli Äitee, joka kyllästyi katsomaan alastonta nallea ja virkkasi sille housut.

Reppu ja sen sisältö

Neidin hoitoreppu sanoi sopimuksensa irti, hajosi tällä kertaa korjaamattomaksi.
Sattumalta löytyi ale:sta ihan kiva reppu kukkien ja perhosten kera. Ja mitä tärkeintä niin kokoa sekä taskuja on tarpeeksi päivittäisten hoitokamppeiden raijaamiseksi edes takaisin.
 Kun vaatteet oli kauniisti aseteltu omiin taskuihinsa tuli mieleen ongelma. Nimittäin ne hoitajat, jotka eivät tosiaankaan varmaankaan halua tonkia kymmentä taskua etsien jotain tiettyä asiaa.

Melkein jo tartuin tylysti tussiin, mutta en raaskinut kaunista reppua sotkea. Seuraavaksi mietin Brotherin kirjoitinta, ainii nauha loppu ja ei tuo repun kangas varmaankaan silitysraudasta kauheasti pitäisi. Paperia ja kontaktimuovia? Tai laminointi? Ääh... liian terävää eikä kestä kuitenkaan.

Kunnes mieleen tulivat ne muutamat kutistemuovi-arkit, jotka Äitee oli sujauttanut mulle matkaan. Nyt jos ei koskaan oli tämän paikka!

Sydän oli ensimmäinen uhri. Aavistustakaan ei ollut mitä tästä tulee. Pika-googlaus, ääh... kuumailmapuhallin, ei mulle. Päässä kuitenkin kuiskutti Äiteen sanomana, että uuniin vaan. Uusi googlaus ja 175 astetta 3min.

Uunissa näyteltiin kiehtova näytelmä, hei tämähän on kivaa!

Seuraavaksi pääsi käsittelyyn ehkäpä tylsääkin tylsempi Hello Kitty, mutta... no onhan se söpöläinen ja helppo ja neiti siitä tykkää.

 
Kolmanneksi uhriksi pääsi toinen suur-suosikki Barbapupu.


Näistäpä minäkin lapsena tykkäsin, joten miksi ei?

En malttaisi odottaa aamua, että neiti nämä näkee ♥

Kurpitsalyhdyt

Jo hylätyltä palstalta löytyi rikkaruohojen seasta kaksi pienoista kurpitsaa.

Syysmyrskyn ulvoessa ikkunan takana taiteiltiin Valopäät ihmeteltäviksi :D

Kovin oli jännittävää hommaa kun koverrettiin ja kaivettiin. Sisältä löytyi siemeniä, jotka laitettiin kuivumaan ensi kesää varten.

Nenä!

Burgundit sydäntossut

Tarhatossut alkoivat olla jo aivan räjähtäneet, joten taas oli tossuntekohetki.

Tossut nahkaa ja samalla kaavalla kuin aiemminkin. Nahka äiteen bongaamasta ysärinahkatakista uusiokäyttönä. Aivan ihanan väristä ja niin pehmeää.

Neiti rakasti uusia tossujaan!

Linnean kirjastosta

Ylettömän suuri hitti ovat Barbapapat, nuo aatteellisuuden aateliset.

Itsekin olen näitä lapsena rakastanut, mutta täytyy myöntää että hieman hätkähdin kun ensimmäistä kertaa näitä luin aikuisena, sillä en yhtään muistanut kuinka aatteellisia ja opettavaisia kirjoja nämä ovat. Se mitä lapset näistä ymmärtävät on toinen juttu, mutta kaipa tuo sanoma jää alitajuntaan piiloon. Jotain aivan hillittömän koukuttavaa näissä palleroissa kuitenkin on. Harmi, että Barbapapoista tehdyt animaatiot ovat järkyttävän huonoja, varsinkin suomenkieliseltä ääninäyttelyltään. Voisi melkein verrata Flipper & Lopakaan.

Nämähän ovat ihan peruskauraa teemoina lasten kirjoissa (niiden perinteisten lisäksi siis)?

Saasteet/ilmastonmuutos

Metsästys

Rasismi

Ekologisuus

Teollistuminen

Hyvällä asialla kuitenkin :D