Ei ole hirveän kesäiset fiilikset.
Rakentelun sijasta roudasinkin kaikki romut Mustankorkealle eli paikalliselle kaatikselle. Hyi helvata kun siellä haisi tällä kertaa!
Samalla tuli siivottua varastokoppikin. Kaikkea roinaa sitä onkaan tullut kerättyä.
Jos olisin kuvannut, olisi kuvat kertoneet pölystä, kurasta, kosteudesta, koirankarvoista, sahanpuruista ja pahasta hajusta. Ei siihen auttaneet edes paistetut lohipihvit vaan nekin sit haisi nenään ja maistui kaatikselle. Meni hyvät kalat hukkaan.
Eilen käytiin pienen kaupungin kirppiksellä tonkimassa. Jos olisi ollut 100e ylimääräistä rahaa, olisi sillä tehnyt pienoisen tilin kun olisi kerännyt kamalan kasan retrotavaraa, lyönyt hintoihin 50% lisää ja tuonut tänne kirppikselle myyntiin. Mutta koska en pidä ylihinnoittelusta (ja palkkapäivä on vasta parin päivän päästä) niin jätin aarteet odottamaan onnellista löytäjää. Plastexin omppukulho lähti 1,5 eurolla meille kotiin vaikka yritänkin turhista romuista päästä eroon, tätä en vain voinut vastustaa.
Ehdottomin löytö oli Hacmannin Scandia iso tarjoilulusikka 50sentillä! Olen nähnyt tuota lusikkaa myytävän 10-20 euron hintaan, joten täydellinen löytö. Meillähän onkin tuota Kaj Frankin suunnittelemaa Scandiaa mummon peruina aterimina. Pikkuhiljaa olen saanut täydennettyä sarjaa kokonaisemmaksi. Muutama viikko sitten löysin 6 pikkulusikkaa 3e/kpl. Näitäkin myydään mm. Laatutavarassa 8e/kpl.
Scandiasta tulee muuten huomata se, että siitä on tehty Puolalaista(?) kopiota eli kopioissa ei tietenkään lue Hackmann (ihan vanhoissa Sorsakoski), vaan Poland Stainless. Näitäkin meillä muutama kyllä löytyy, ihan samanlaisilta näyttävät, mutta ovat kevyempiä.
Ninnu on kirjoitellut myös näistä aterimista 70-luvulta Päivää! blogissaan, jutun löydät täältä KLICK!
En voisi kuvitella itselleni muita aterimia, näissä on nostalgiaa ja muutenkin ovat täydelliset.
Eilen kävin myös pikaisesti Marimekon liikkeessä "itkemässä". Voi mitä ihanuuksia, mutta voi niitä hintoja. En voi maksaa yhdestä tunikasta 100e tai kassista yli 80e. Joillekin ne ovat pikkurahoja ja periaatteessa minullakin olisi varaa, mutta en vain pysty tuhlaamaan yhteen asiaan noin paljoa!
No ihailla saa, se ei mitään maksa.
iive
ps. Luvussa viimein Surrur-ompele oma Marimekkosi ja EkoDeko. Yhä vahvemmin miellän identiteettini kierrättäjäksi. Valmiin asian kaupasta ostaminen ei ole läheskään niin kiinnostavaa.
 |
| Kuva: Atenakustannus |
 |
| Kuva: Wsoy |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina :) Kiitos siis jos jätät merkin käynnistäsi :)