Ainii, siis nyt on maalattu myös yksi kappale keittiönpöytä!
Miehen sanoin: Ei se siitä voi hirveämmäksi tulla.
Pöytä ostettiin ennen Lintusen syntymää ja mahdollisimman halvalla. Siis halvin pöytä mikä kaupasta löytyi. Laatukin on tietysti sen mukainen. Oli vaan tuota muutakin ostettavaa silloin eikä mies suostunut ostamaan hinkumaani 50-luvun lommoista ruokapöytää kierrätyskeskuksesta. (Samaan hintaan) Tyhmää!
No nyt testataan, mitä tuollainen mahdollisimman ohuesta puulevystä tehty pöytä, joka on pinnoitettu ties millä, mahtaa sanoa kun siihen iskee maalit pintaan. Ehkä se menee pilalle ja vihdoinkin saan sen vanhan oikean puupöydän? No koska tämä yksilö on kuitenkin vallan käyttökelpoinen (eli pysyy pystyssä, sen voi pyyhkiä ja siinä voi myöskin ruokailla), niin säästämme ja yritämme ensin antaa sille uuden elämän. Ehkä se kestää taas muutaman vuoden?
Parvekettakin kerettiin suunnitella ja lueskella Tikkurilan esitteitä, HUOH! Mutta parvekkeen kasvihuoneesta tulee hieno! <3
Eikö oo muuten ruma lamppu?
Vai mikälie sarastusvalo.
Vanhasta trikoo-puserosta virkkasin eilen illalla lampulle "jalan". Ihana keltainen, mutta jo rumaksi nyppääntynyt pusero oli menossa roskiin kunnes luin Riuttala Old Schoolin Koukussa-postausta. Eihän sen kuteen tarvitse ostettua olla! Kangas-Aitan sivuilta ohjeita lukemaan ja koukku käteen.
Ja teippi-Lintunen lennähti kupuun.
Luvussa muuten Parolan Aseman Katja Rinkisen Vintagen viemää!
Nam!
Rai-ruohot istutin vanhaan venäläiseen konjakkilasiin.
Työkaveri oli töissä istuttanut vanhoihin kahvikuppeihin, ihania!
Mut ei mulla ollu vanhoja kahvikuppeja. Oishan semmoisen voinut ostaakin kirpparilta,
mutta miksi ostaa hetken roinaa?
iive
ps. Mikähän tää ihme violetti-villitys nyt on? Violettia ja keltaista? <3
Ja kuka se sanoikaan, etten mä sit kuitenkaan maalaa noita oransseja yöpöytiä vaikka ne ensin oli ihan YÖK!
Lööv.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti piristää aina :) Kiitos siis jos jätät merkin käynnistäsi :)