Tähän mennessäni useimmat ratkaisut kotona ovat syntyneet tarpeen lähtökohdasta (tai siitä, että olen adoptoinut jonkin huonekalun). Omistan kiitettävän kasan kirjoja, joten tarvitsen kirjahyllyn, työkalut tarvitsevat työkalukaapin, ompelukone pöydän, syömistapoja opetellaan ruokapöydän ääressä (ennen lasta ei ruokapöytääkään ollut....), lipasto säilyttää vahvistimen ja muut soitinromppeet. Nämä asiat ovat olemassa, koska jonkin vuoksi niiden tarvitsee olla olemassa eli niillä on jokin tarkoitus.
Usein käytännöllisyys, halpa hinta ja sattuma ovat määränneet näiden tarpeiden olemassaolevan ulkonäön. Silti kun ympärilleen katselee bongailen kauniita asioita, joita on rapsutettu ja rakastettu ;) Ne ovat löytäneet tiensä meille, yleensä ilmaiseksi, tosin niiden muokkaaminen ei ole ollut kovinkaan ilmaista.
Rahi syntyi kun ostamamme divaanisohvan "divaaniosa" muuttui alta aikayksikön käyttökelvottomaksi montuksi eli tyyny siis lytistyi muuhun sohvaan nähden mielettömästi. Ostin tilalle tavallisen istuintyynyn ja divaaniosa muutti varastoon hengailemaan.
Jossain vaiheessa syntyi kuitenkin idea rahista, joten purin divaaniosan istuintyynyn verhoilun, leikkasin tyynyn suorakaiteen muotoiseksi ja ompelin verhoilun samanmoiseksi.
Rahi majaili sen jälkeen aikansa olohuoneessa, mutta sen jälkeen kun päätimme siirtää miehen kotitoimiston olohuoneeseen ei rahi enää sinne mahtunut.
Työpöytä ja rahi vaihtoivat siis paikkaa.
Tämänkin tilan olisin voinut tunkea täyteen säilytysjärjestelmää, pöytätasoa tai muuta niin tarpeellista, mutta tällä kertaa koloon siis pesiytyi olohuoneesta ylimääräiseksi jäänyt rahi. Lisäkkeeksi ompelukone surruutteli muutaman tyynyn, joiden väriyhdistelmästä en aivan vielä ole oikein varma. Samovaari-kangas kiljui vain niin joulua, joten koitin paikata sitä turkoosilla... Saa nyt nähdä taas tämänkin kanssa kuinka käy. Virkatut kukat ovat vain harsimalla kiinni, joten joulutyynyliinat saan takaisin hyvinkin nopeaan jos mieli nyt muuttuu.
Haaveilen, että neiti löytäisi tästä oman paikkansa silloin kun itse surruttelen pöydän ääressä. Työpöytäni siis sijaitsee heti tämän nurkkauksen oikealla puolella ikkunan edessä.
Ja hyvinhän se tänään jo sujui ja oli mieluinen paikka!
Vielä hetken tämä on myös sopiva varasänky neidille jos hänen huoneensa on vieraiden käytössä. Saa nähdä mahtaako täällä uni maistua?
iive
ps. ja jostain ihmeestä tänne on ilmestynyt kaksi lukijaa, vau :) Kiva kun käytte katselemassa meidän ihmetyksiä.
Täytynee esittäytyä, luulen olevani toinen noista lukijoista... tai ainakin yksi uusimmista. Törmäsin aikaisempaan blogiisi vuodatuksen puolella (muistaakseni), jossa itse koetan ponnistella. Ihania blogeja on niin paljon, ettei ehdi kaikkia tutkailla, mutta näihin sinun sepostuksiin ja väkerryksiin jäin koukkuun. :)
VastaaPoistaKiva kun viihdyt täällä :) Joo, mun vuodatus-ura jäi lyhyeksi kun kerran tappelin aikamoisen kauan yhden kuvan kanssa ja viimein kun se oli niin kuin piti... koko postaus hävisi bittiavaruuteen...
VastaaPoistaMulla meinaa mennä väkräys-jutut ja liikuntajutut aina vähän päällekkäin tai siis kumpaakin ei jaksa intoilla yhtäaikaa :)