Sivut

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tavarapaljous

Kun ihminen harrastaa jos jonkinlaista aktiviteettia skräppäämisestä, ompelun kautta neulomiseen, sekä lisäksi yrittää kovasti harrastaa myös aika monensorttista liikuntaa, NIIN sitä tavaraa vain kertyy.

Sitten kun talossa on vielä toinen samanlainen aikuinen, joka ei nyt ihan kuitenkaan ompele ja neulo, NIIN kyllä niidenkin aktiviteettien tilalle aina jotain keksitään mihin tarvitaan sellaiset pari kuutiota tavaraa.

Sitten kun talossa on vielä yksi kappale kasvava nuori neiti, jonka vaatteiden määrä on jotain uskomatonta, leluista ja askartelutarvikkeista puhumattakaan NIIN ollaan jo katastrofin äärellä.





Kaiken tämän lisäksi tämä perheen vanhin naispuolinen jäsen tykkää puolet vuodesta kannella multasäkkejä, ruukkuja sekä taimiä ympäriinsä ja kansoittaa koko parvekkeen "mahtavilla" kasveillaan NIIN ollaan aikalailla jo hätää kärsimässä tässä kuitenkin aikamoisen niukassa kolmiossa.


Tässä ollaan tämän tavarayhteiskunnan herkimpien kysymysten äärellä.

Ihminen tarvitsee vain 100 tavaraa, no joo, ehkä, mutta en minä ainakaan pysty elämään hyvää elämää vain sadalla tavaralla. Mulla on jo urheiluvälineitä tuon verran, kankaita ja ompelutarvikkeita, askarteluvälineitä, työkaluja, kirjoista nyt puhumattakaan (lisätään näihin yksi nolla vielä perään).

Mutta kyllä minulla taitaa olla aikamoisen paljon myös sellaista mitä en tarvitse!
Tänään lähtee hyväntekeväisyyteen kaikki Lintuselle pieneksi jääneet vaatteet, kengät ja haalarit. Toivon, että joku on niistä onnellinen ja silloin en niistä rahaa tarvitse. Näkyy noita olevan aika monta säkillistä.

Samoin mietin mun kirjoja, joita on todellakin kertynyt. Paljon on kuitenkin sellaisia kirjoja jotka eivät ole niin rakkaita. Miksi niitäkään pölyttää hyllyssä. Taidan viedä osan antikvariaattiin ja vaihtaa mieluisampiin. Olen tyytyväinen jo siitä jos saisin 3 hyvää kirjaa yhtä kirjalaatikollista vastaan!


Tänään on flunssa, joten tavarat saavat odottaa lähtöään vielä tovin. Hyvähän tässä on niitä katsella ja miettiä onko juuri tuo tavara minulle tärkeä vai ei?



8 kommenttia:

  1. Ymmärrän pohdintojasi. Saman asian äärellä kärvistelen itsekkin. Kaikki pieneksi jääneet, tai muuten vaan turhat lähtee heti kiertoon. Lasten tavaroista olen säästellyt rakkaimpia(/kalleimpia, kuten pinnis ja turvakaukalo jos vielä yksi ipana tänne tulisi), heille muistoksi. Silti tavatuska on hirvittävä, näin kevään äärellä huomaa, kuinka tavarat alkaa ahdistamaan, muttei ole ns.mitään turhaa enää.
    Kirjoille teen niin, että kun olen lukenut annan jollekkin kenen luulen siitä pitävän..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että aika moni kärsii tästä. Jos ei näkyvästi niin suljettujen ovien takana eli jos on sitä "säilytystilaa".
      Voi, haluan joskus tilanteeseen ettei sitä turhaa vaan ole enää.

      Poista
  2. Sama ahdistus iskee täällä viimeistään keväisin...
    Tavaraa olisi parin kodin verran. Tarpeettomia vaatteita, leluja ja urheiluvälineitä lahjoitamme, mutta kaikkea kummallista sälää kertyy silti. Onhan meillä iso perhe ja iso koti, mutta tarviiko sitä ääriään myöten täyttää? ;)
    Kiitos taas tästä herätyksestä, käynkin tavaroiden kimppuun! Heti! :)

    VastaaPoista
  3. sama täällä, mutta mä olen jo esim kirjat karsinut että vain tärkeimmät jätin, jos jotain romaania haluaa uusiksi lukea niin on kirjasto, lainaan myös aina ensin kirjastosta ennen kuin ostan omaksi että tiedän vastaako kirja toiveitani, samoin tein dvd-elokuville, mutta kyllä sitä tavaraa riittää, neidin vanhoja en ole säästellyt muutakuin pari vaatetta muistoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin täällä nyt taitaa tapahtua. Vain ne tärkeät ja arvokkaat kirjat jäävät. Muut lähtevät kohti uusia koteja. Ja kyllä, näin kävi myös DVD-leffoille :)

      Poista
  4. Kuinkahan monta metriä kirjahyllyä oli edellisessä kodissa? Nykyisestä remontin tieltä karsittiin hylly ja kirjat kellariin, enkä ole kaivannut. Sitä ei meille taida enää tulla. Oikeasti iso kirjahylly on kutsuva ja kodikas mutta ei ole montaakaan kirjaa jota oikeasti lukisin useamman kerran, aika ei enää riitä kaikkien mielenkiintoisten krijojen lukemiseen edes kertaalleen. Tosin käsityökirjoja ja tietokirjoja ei voi vielä hävittää, eikä ihan kaikkia lastenkaan kirjoja. Joten kuinkahan sitten remontin valmistuttua oikeasti käy?..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjahylly on minulle kodin sydän. Ikinä en siitä kokonaan luovu, mutta haaveita täydellisestä kirjahyllystä on. Sellaisia joita ei tähän kotiin voi rakentaa. Seuraavaan sitten :) Mutta siihen hyllyyn tuleekin sitten tarkka seula, että kuka pääsee kuka ei.

      Poista

Kommentti piristää aina :) Kiitos siis jos jätät merkin käynnistäsi :)