Kuristumisen pelko

Vietin aika monta työvuotta siten, että en juuri koruja siellä pitänyt. Kerta riitti kun dementoitunut mummeli yritti kuristaa minua avainkaulanauhaan. Niin siksi niissä on turvalukot. Ajatus korvakorujen korvasta repimisestä ei ollut myöskään kovin mukava. Niinpä vietin monta monituista vuotta lähes ilman koruja. Ja silloin harvoin kun niitä koruja pidin, tuli niiden olla mahdollisimman kevyitä. Raskaat korut painoivat niskaa ja aiheuttivat melkoisen päänsäryn.

Nyt kuitenkin työni on erilaista. Ensin jumppavaatteet työasuna jäivät vain siihen urheiluun (mihin ne on tarkoitettu) ja tilalle tuli edes vähän nätimpiä vaatteita. Seuraavaksi hankin korvakorut, hyvin yksinkertaiset ja kevyet. Eikä kukaan yrittänyt repiä niitä korvistani irti :D

Joululomalla Fimoilupäivää viettäessäni valmistui koru jos toinenkin. Tässä osa niistä. Muutama korvis on myös äiteen tekemiä :)

Raskaiden korujen sijasta olen harjoitellut kaulakorujen pitämistä keveällä versiolla. Kalevalakorun hopeaketjuun on kätevä pujotella päivän vaatetukseen sopivat helmet ja matchata sopivat korvakorut.
Ehkäpä jossain vaiheessa niska kestää raskaampiakin koruja, niitä kyllä minulla riittää :D

iive