Lintusen huone

Rakastan moderneja lastenhuoneita. Valkeita seiniä, mustia liitutaulumaalauksia, värikkäitä huonekaluja ja selkeitä linjoja. En pidä juurikaan hempeistä ja runsaista, jopa romanttisista asioista. Toisten kotona ne ovat kivoja, mutta meille ne eivät sovi.

Jotain kuitenkin äidin sydämessä kolahti tapetinostoreissulla kun Lintunen jutteli myyjän kanssa. Hän tuumasi, että äiti tykkää vaan tylsästä valkoisesta, ei tule laisinkaan prinsessoja. Olin hokenut valkoista huonetta ja valkoisia tapetteja kuin mantraa jo monta päivää.
No, ei tullut vieläkään prinsessoja. Tätä lähemmäs ei romanttisuutta mennä, mutta onhan tämä tapetti aivan valloittava.

Tapetti vaihtaa väriä eri kulmista katsottuna ja heijastaa hopean sekä kuparin sävyjä. Lisäksi toiseen tapetoituun seinään tuli vähän bling blingiä tyttären luonteen mukaisesti.

Tapetti siis kimaltelee, mutta kuvasta poiketen, on kyllä täysin valkoinen.
Sinne jäivät haaveet vitivalkoisista "rapatuista" tai betoni-look seinistä. Joidenkin lapset viihtyvät moderneissa kammareissaan (jotka ovat siis minusta kyllä superihania), meidän Lintunen ei.
Paras kiitos työstä oli pusu ja toteamus -Voi kiitos äiti!

Huone odottaa mittojen mukaan tehtyä piirustuspöytää (teemme sen siis itse) ja mitä luultavammin etsintään lähtee uusi sänky, sillä olen täysin tympääntynyt tuohon Unipuu-sänkyyn joka hajoaa käsiin.

iive